Aamu- ja iltapäiväkerhon ohjaajat haluavat parempaa palkkaa ja kokoaikaisia, katkeamattomia työsuhteita. Lisäksi ammatin arvostusta pitäisi parantaa, jotta useampi jäisi alalle.
Kaikki tarvitsevat eivät saa paikkaa iltapäiväkerhosta. Lapsiryhmien koot ovat liian suuria. Erityistarpeiset lapset saavat liian vähän tukea. Harva kunta järjestää aamupäivätoimintaa.
Muun muassa nämä tiedot selviävät Opetushallituksen (OPH) julkaisemasta raportista, joka käsittelee aamu- ja iltapäivätoiminnan tila- ja kehittämistarpeita. Raportin voit lukea täältä.
OPH:n kysely julkaistiin viime vuoden elokuussa. Raportin mukaan iltapäiväkerhon ohjaajat toivovat parempaa palkkaa ja parempia työoloja.
Osa-aikaisuus ja palkanmaksun katkot ovat esteitä työn mielekkyydelle.
Kokoaikaisten JHL:läisten iltapäiväkerhon ohjaajien säännöllisen työn keskipalkka on 2 076 euroa kuussa. Iso osa iltapäiväkerhon ohjaajista on kuitenkin osa-aikaisia. Osa-aikaisuus ja palkanmaksun katkot loma-aikoina ovat ohjaajien mielestä esteitä työn mielekkyydelle.
”Jotta iltapäiväkerhotyöhön löydetään sitoutuneita työntekijöitä, tulisi ohjaajat pystyä palkkaamaan kokopäiväisiksi työntekijöiksi. Kerhot voisivat jatkua myös kesäkuun, jolloin työsuhde olisi jatkuva. On tärkeää, että työntekijät sitoutuvat ja kokopäiväinen työ kiinnostaa myös koulutuksen saaneita”, eräs ohjaaja sanoo raportissa.
Iltapäivätoiminnan ohjaaja ei tunnu oikealta ammatilta, vaan tilapäisratkaisulta.
Esimerkiksi Ruotsissa aamu- ja iltapäivätoiminnan henkilökunnalla on yliopistotasoinen koulutus ja palkka on opettajien tasolla.
Iltapäiväkerhon ohjaajat toivovat ammatilleen myös parempaa arvostusta:
”Nyt työllä ja toiminnalla varsin negatiivinen maine. Ohjaajia pidetään ammattitaidottomina, työsuhteet ovat osa- ja määräaikaisia. Iltapäivätoiminnan ohjaaja ei tunnu oikealta ammatilta, vaan tilapäisratkaisulta.”
Lisää varoja toimintaan, ryhmäkoot lakiin
Avoimissa vastauksissa ohjaajat toivovat enemmän resursseja toiminnan järjestämiseen, ja lapsiryhmän kokoa suhteessa ohjaajien määrään lakisääteiseksi. Ohjaajat haluavat järjestää toimintaa myös vanhemmille lapsille.
Myös hallintohenkilökunta haluaa kyselyn mukaan enemmän resursseja toimintaan ja henkilökunnalle.
Iltapäiväkerho ilman kattoa – luontokoulu kokeili, miten ip-toiminta sujuu taivasalla | Yle Uutiset | yle.fi https://t.co/MqZlChReG0
— Terhi K.Kuoppala (@terhi_k) December 18, 2015
Säännöllinen arviointi tuo tuloksia
Raportti osoittaa, että toiminnan säännöllisellä arvioinnilla on merkitystä sekä toiminnan johtamisessa sekä tuntemisessa.
Huonoimmat arviot henkilöstön riittävyys sai yli 50 000 asukkaan kunnissa.
Iltapäiväkerhon ohjaajat, jotka kertoivat, että toimintaa arvioidaan säännöllisesti, antoivat toiminnalle paremman arvosanan kuin he, joiden toimintaa ei arvioida säännöllisesti. Erityisesti toiminnan johto, koordinointi ja tilojen toimivuus saivat paremmat arvosanat.
Ohjaajat olivat suhteellisen tyytyväisiä henkilöstön riittävyyteen. Alle 10 000 asukkaan kunnissa ohjaajat kokivat riittävyyden paremmaksi kuin isommissa kunnissa.
Huonoimmat arviot henkilöstön riittävyys sai yli 50 000 asukkaan kunnissa. Sama kaava toistui, kun kyse oli siitä, kuinka hyvin yksittäisten lasten tarpeet pystytään huomioimaan. Lasten tarpeiden huomioimisesta ohjaajat antoivat asteikolla yhdestä viiteen reilun kolmosen, eli tyydyttävän arvosanan.
Hallintohenkilöstöllä oli erilainen näkemys. Kunnissa, joissa aamu- ja iltapäivätoimintaa ei arvioida säännöllisesti, virkamiehistä 28 prosenttia katsoi, että lasten tarpeet tulevat huomioiduksi erinomaisesti. Niissä kunnissa, joissa on säännöllinen arviointi, vain 16 prosenttia virkamiehistä oli tätä mieltä. Välipalan laatua koskevassa kysymyksessä toistui sama kaava.
Osa lapsista tuntee ulkopuolisuutta
Opetushallitus teki myös aamu- ja iltapäiväkerhojen lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnatun kyselyn.
Vastausten mukaan suurin osa lapsista oli sitä mieltä, että heillä on asiat hyvin aamu- ja iltapäiväkerhossa. Pieni osa kuitenkin kokee, että heidän mahdollisuutensa tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja kohdatuiksi ovat pienemmät kuin muilla.
Noin kymmenen prosenttia lapsista ei uskalla kertoa, miltä tuntuu.
Kyselyn mukaan runsaat kuusi prosenttia lapsista kokee, että heillä ei ole riittävästi kavereita ryhmässä, ja että he eivät voi luottaa siihen, että heidät otetaan mukaan leikkeihin ja toimintaan.
Runsaat seitsemän prosenttia ei luota siihen, että ohjaajat pitävät huolen siitä, ettei kukaan jää tahtomattaan yksin. Noin kymmenen prosenttia tuntee joskus olevansa näkymättömiä ryhmässä, eikä uskalla kertoa mitä ajattelee tai miltä tuntuu. Yksitoista prosenttia ei usko, että ohjaajat huomaavat, jos heistä tuntuu jostain syystä pahalta.
Tytöt kokevat poikia useammin, että heidän on helppo päästää leikkiin mukaan sekä omin avuin että ohjaajan avulla. He myös luottavat poikia enemmän siihen, että ohjaajat huomaavat, jos heistä tuntuu pahalta ja uskovat poikia useammin, että muut ryhmän lapset pitävät heistä. Lisäksi tytöt ovat poikia useammin sitä mieltä, että iltapäiväkerhossa on kivaa.